Parhaat revontuliretket Tromssassa

Laivamme yöpyi Tromssassa, joten varasimme rajattoman jahdin. Kaupungin yllä oli pilvistä, joten oppaamme ajoi meidät melkein Suomen rajalle asti. Jokaisen kilometrin arvoista.

Olimme revontuliristeilyllä, ja satamassa oli kaksi iltaa. Ensimmäisenä iltana kapteeni ilmoitti pilvistä ja tihkusateesta, ja puolet laivasta luovutti. Olimme silti varanneet pienryhmän pikkubussin, ja oppaamme vietti ensimmäisen tunnin puhelimellaan pilvikarttoja tutkien ennen kuin suuntasimme sisämaahan. Yhdentoista aikaan taivas aukesi jäätyneen järven yllä, ja revontulet muuttuivat himmeästä harmaasta kaaresta vihreiksi verhoiksi, jotka liikkuivat suoraan päidemme yllä. Kaakaota, nuotio ja muotokuvia, jotka näyttävät studiossa otetuilta. Olimme takaisin Scandicilla puoli kolmelta ja kävelimme laivalle viidessä minuutissa. Ota kunnon kengät, haalarit eivät peitä jalkoja.

Poroleiri sopi aikatauluumme täydellisesti: laiva lähti keskiyöllä, ja olimme kaupungissa takaisin klo 22.30, kuten luvattiin. Porojen ruokkiminen oli kohokohta, ja pata oli herkullista. Vain neljä tähteä, koska taivas pysyi pilvessä koko illan eikä leiri voi siirtyä minnekään muualle. Tiesimme sen jo varatessamme.

Kaksikymmentä minuuttia pikkubussissa, hiljainen ranta vuonon äärellä, ja koko taivas muuttui vihreäksi. Vaimoni itki. Ehkä minäkin.

Valitsimme perheyrityksen retken, koska laivan oma retki oli loppuunmyyty, ja olen siitä iloinen. Oppaamme oli kasvanut aivan Tromssan liepeillä ja kertoi tarinoita isoäidistään, joka lapsena piiloutui revontulilta. Kotitekoista kakkua keskiyöllä, kevyt ateria, joka lämmitti, ja meidät jätettiin suoraan taksitolpalle, jotta pääsimme takaisin Breivikaan. Kuvat tulivat seuraavana aamuna, ennen kuin olimme edes lähteneet satamasta.

Kolme yötä Tromssassa kahden risteilyn välissä. Lähdimme isolla bussilla ensimmäisenä iltana, näimme pelkkiä pilviä ja pääsimme kolmantena iltana uudelleen mukaan ilmaiseksi. Se ilta oli uskomaton. Tähän hintaan en keksi moitittavaa.

Sähkövene sopi meille, koska mieheni käyttää pyörätuolia ja miehistö teki alukseen nousemisesta helppoa. Lämpimät oleskelutilat, hyvä keitto, ja kun revontulet ilmestyivät, kaikki menivät kannelle. Näytös ei ollut voimakkain, mutta revontulet vuonon yllä Tromssan hehkuessa takanamme olivat jotain erityistä.

Mahtava opas, joka näki todella vaivaa kirkkaan taivaan löytämiseksi. Ajoimme pitkän matkan, lähes kolme tuntia suuntaansa, mitä en ollut täysin odottanut. Jos laivasi lähtee aikaisin seuraavana aamuna, olet väsynyt. Revontulet olivat kuitenkin sen arvoisia.

Arizonasta tulevana pelkäsin kylmää. Lämpöhaalari ja omat vaatekerrokseni pitivät minut lämpimänä lähes kaksi tuntia ulkona. Nakit nuotiolla maistuivat paremmilta kuin yksikään illallinen laivalla.

Varasimme tämän sivun kautta emmekä laivalta, koska laivan oma revontulibussi oli kalliimpi ja ryhmä isompi. Laivamme oli satamassa kahteen asti yöllä, joten valitsimme viiden tunnin jahdin Scandicilta, joka on muutaman askeleen päässä laiturista. Opas oli alusta asti rehellinen: rikkonaista pilveä, kohtalaista aktiivisuutta ja suunnitelma suunnata itään. Löysimme kirkkaan aukon jäätyneen joen varrelta ja saimme noin neljäkymmentä minuuttia pehmeitä vihreitä nauhoja sekä yhden vaaleanpunaisen leimahduksen, jonka kamera tallensi paljon paremmin kuin silmämme. Olimme takaisin tunti etuajassa. Juuri sitä, mitä toivoimme.

Eniten arvioitu retki, eikä syyttä. Oranssit takit The Dockin edessä, helppo löytää, uusi pikkubussi ja opas, joka piti meidät nauramassa odotellessa.

Risteilymme viipyi Tromssassa pitkän illan, joten poroleiri oli varma valinta. Lavvu, jonka sisällä paloi tuli, joiku, tarinat poronhoidosta, kaikki hyvin koskettavaa. Ja klo 21 revontulet ilmestyivät leirin ylle, ensin himmeinä ja sitten melko kirkkaina. Meillä kävi tuuri.

Ihana retki, ja kuvat olivat upeita. Ainoa neuvoni: maastossa ei ole vessoja, ja he tarkoittavat sitä todella. Käy vessassa ennen kuin lähdet kaupungista, varsinkin jos olet juonut laivalla muutaman kupin teetä.

Vanhempani eivät juuri puhu englantia, joten valitsimme bussin, jossa on kiinankielinen ääniopastus. He ymmärsivät kaiken siitä, miten revontulet syntyvät, ja bussin oma vessa teki pitkästä illasta heille paljon helpomman.

Toinen yrityksemme. Edellisenä iltana laivan omalla retkellä emme nähneet mitään. Tällä kertaa oppaamme tarkisti kamerat, ajoi Suomen puolelle, ja seisoimme täyden revontulikoronan alla valojen pyöriessä suoraan yläpuolellamme. Ota passi mukaan. Kukaan ei tarkistanut sitä, mutta olimme iloisia, että se oli mukana.

Pieni ryhmä, lämpimät haalarit ja opas, joka rakasti työtään. Ei hetkeäkään tylsää, ei edes niinä kahtena tuntina ennen kuin revontulet ilmestyivät.

Veneristeily oli mukava ja helpon kävelymatkan päässä laivastamme. Näimme kyllä revontulet, mutta melko himmeinä, ja miehistö sanoi, että bussiretki sisämaahan olisi sinä iltana voinut onnistua paremmin rannikon pilvien takia. Silti ihana ilta, ja paluumatkalla näimme valaistun Jäämeren katedraalin.

Varasimme rajattoman jahdin, kun laiva oli satamassa yön yli, ja se oli kahden viikon risteilyn kohokohta. Oppaamme neuvoi kameran asetuksissa, lainasi jalustan ja otti silti meistä parempia kuvia kuin itse onnistuimme. Takaisin laivalla kolmen aikaan yöllä, jäässä, onnellisina ja jo paluuta suunnitellen.